Positiivinen nurkkaus

Raskaiden aikojen alla on aina tietty vaikeampi muistaa kaikkea sitä positiivista mitä itsellään on. Taipumus itsesäälimiseen ja valittamiseen on suuri. Välillä sitä vähän nauraa itselleen kun huomaa miten välillä käyttäytyy. Sureminen ja mököttäminen on yleensä hyvin ymmärrettävää ja tarpeellista surevalle, eli ihan hyvä vaan että välillä voi nauraa vaikka ihan vaan omalle itselleen. Tänään kuitenkin neuvolassa tuli takapakkia kun raskausmyrkytys on vahvasti huomattavissa... Siksi psykologin sanoin on kaivamalla kaivettava 10 arjen negatiivisesta asiasta jotain positiivista. Eli jos kokeilis sitä👍

Ensimmäinen negis on kyllä noi loppuraskauden kivut. Jalkoja särkee, turvottaa, vatsaa jomottaa ja jopa istuminen ja nouseminen sattuu. Mitäs positiivista siihen keksis... No, kuten mainita on raskaus kohta lopullaan ja jokainen kipu on merkki siitä että oman lapsen näkeminen lähestyy. Samalla kaikki pienikin kipu valmistaa synnytyksen kipuihin edes 0.0001%, koska jos on ihan kivuton raskaus ollut voi synnytys tuntua extra kivuliaalta, luulisin.

Suru ja pelko on ainakin yksi asia joka vaikuttaa negatiivisesti arkeen... Mutta sen mukana on oppinut arvostamaan ihan eritavalla jopa niitä pienen pieniä kivoja juttuja❤ Ja ilman surua ei se ilo ole yhtä suuri ja merkitse samalla tavalla yhtä paljon. Pelko on haaste, ei este!💪 Kaikkia pelottaa joskus ja aina sitä oppii itsestään jotain uusia vahvuuksia sen myötä!

Yliherkkyys, ainakin jos itkee hysteerisesti jopa mainoksille. Ainakin sitä on muitakin tunteita kun katkeri ja surullisia. Itkettää ne romanttiset ja iloiset loput ihan yhtä vahvasti kun ne surullisetkin.

Yksinäisyys ainakin arkisin kun mies tekee töitä, eli ymmärrettävää. Kurjalta tuntuu tietenkin yksinään kärvennellä kivuissa, mutta onhan se tärkeää että toinen hoitaa työnsä mallikkaasti vaikka kotona olisi hormoonihirmu😂 Samalla saa tietty tehdä niitä omia juttuja, pystyy lukea kirjaa ilman että toinen pölöttää vieressä ja saa valita netflix-sarjan oman mieltymyksen mukaan. Saa myös rauhassa miettiä asioita ja rauhoittua.

Pitkät matkat lääkäriin on tietenkin rahallisesti sekä jaksamiselle vaikeaa... Pitkä ajomatka sinne ja pitkät käynnit. Mutta onneksi ei ketuta yhtä paljon kun hoito on hyvää ja lääkärit mukavia! Lääkärit helsingissä osaavat asiansa ja siksi olen tyytyväinen saamastamme hoidosta❤

Stressi, isolla S:llä! Lääkärit stressaa ku minä stressaan liikaa... Mutta stressaamalla tulee tulosta💪😉 Tytön huone on siihen malliin valmis että kun tyttö pääsee kotiin voi keskittyä vain häneen eikä mihinkään muuhun❤

Kyllä niitä positiivisia asioita löytää jos ne vaan haluaa löytää❤ Tänäänkin kaiken lääkärijuttujen keskellä ehdin tavata kaipaaviani sukulaisia kaupassa ja kaverin huoltoasemalla❤ Tälläisiä pieniä asioita jotka muuten tuntuu kivoilta, tuntuu nyt vielä paremmilta. Kun jalat ei kestä autolla ajamista ja bussit täältä ei kovin hyvin kulje on jokanen "sattuma tapaaminen" vielä arvokkaampi! Tänään aijon syödä hyvin ja voida hyvin JA HYMYILLÄ KAIKEN HYMYILYTTÄVÄN ASIAN TAKIA💪😉❤

7 kysytyimpää kysymystä

Koska laskettuun on alle kuukausi alkaa ihmiset kysellä näitä samoja kysymyksiä kuten jännittääkö ja mikä tytölle nimeksi... Ihanaa kun ihmiset välittää ja haluaa kuulla meidän kuulumisia❤ Ja koska kysymyksille on joka viikko ja päivä sama vastaus, ajattelin vastata niihin myös täällä heille jotka haluaa tietää...

Ensimmäinen kysymys on sama kaikille tuleville äideille.
  1. Jännittääkö/pelottaako synnytys?
- Kyllähän se jännittää, mutta ei normaalia enempää. Pelottaa tietenkin enemmän ja enemmän joka päivä. Muille vanhemmille lapsen syntymä on se paras päivä elämässä, meille se on enemmän painajainen. Monen tunnin kivun jälkeen joudutaan nähdä kun tyttömme viedään kiireellä pois luotamme, emmekä edes  saa hetkeä pidellä häntä.. Kiva jos edes kuvaa tytöstä saadaan...
Ja jos joku siinä synnytyksessä jännittää niin se on kyllä omat reaktiot ja purkaukset ja kuinka pahasti suututan ja loukkaan lähellä olevia niissä kivun ja surun tunteissa... En koskaan ollut hyvä pitämään pääni kylmänä tuollaisissa saman tyyppisissä tilanteissa.

2. Mitä tapahtuu heti synnytyksen jälkeen?
-Vähäisillä informaatioilla mennään mutta voin senkin jakaa... Tyttö kiidätetään heti Lastenkliniikan teho-osastolle jossa hänet nukutetaan. Hän saa siellä lääkettä joka pitää verenkierron samanlaisena kuin se oli kohdussa. Häneen laitetaan noin tusina letkua ja muuta härpäkettä. Kardeologi tulee tarkkailemaan sydäntä jossain vaiheessa ja päättää sitten millä toimeenpiteillä leikkaus tehdään. Leikkaus tehdään noin 5-7 vuorokauden ikäisenä, avosydänleikkauksena. Ja KUN tyttö on leikkauksen jälkeen toipunut tarpeeksi, saamme ehkä ottaa toisen ensimmäistä kertaa syliin 😊

3. Miten tyttö nyt voi?
- Tällähetkellä tyttö voi hyvin❤ Neiti on hyvin kasvanut vaikka välillä sitä riittävää kasvua epäiltiin.. Niin kauan kun hän on masussa hänen verenkierto ja sydän toimii moitteettomasti. Paljon liikkeitä tuntuu ja näkyy. Vähän ollaan jo kokeiltu kääntyä pää alaspäin mutta muita merkkejä syntymästä ei ole.

4. Miten minä jaksan?
- Suoraan sanotusti huonosti. Fyysisesti: jalat turpoilee ja maha on tiellä kun jotain pitää tehdä. Sisuskalut on ottanu vähän damagea ja kokoajan pitäis vessassa käydä. Psyykkisesti en vaan halua enkä jaksa. Kotona istuessa kun on sitä aika analysoida ja pohtia kaikkea tulevaa tulee vaan huonolle tuulelle. Ajatuskin siitä kuinka vaikeaa ja tuskallista meidän pienellä tulee olemaan on raastavaa. Samalla kun mietit miten itse tulen jaksamaan ja kuinka kipeää tekee nähdä oman lapsen kampailevan elämästään joka päivä syntymänsä jälkeen. Stressaa itse itseään kun kaikin tavoin yrittää tehdä tytölle kodista täydellisen ja hankkia kaikkea. Ihan vaan sen takia ettei hänen täydy jäädä mistään lapsuuteen kuuluvasta paitsi, sen enempää kuin mistä jo joudutaan luopua.
Pahin on ehkä se kuinka pahaa itselleen voi tehdä. Ei fyysisesti vaan psyykkisesti. Kaikki se suru, se vihan tunne ja se itseään syyttäminen... se masennus. Jokaisen hymyn takaa löytyy surullinen pelokas huuto. Jokaisen "voin jo paremmin" takana on masentunut totuus joka tietää sen olevan valhetta. Ja jokaisen "kyllä kaikki paremmaksi muuttuu" takana on epäilys niin vahva. Tämähän tarkoittaa sitä että vaikka 50% minusta haluaisi heittää hanskat tiskiin ja vajota maan alle itkemään, jää jäljelle 50% joka vähän,mutta riittävästi, jaksaa uskoa parempaan ja haluaa hymyillä. Se puoli joka välillä multa unohtuu ja jota on vaikea ylläpitää, on kuitenkin se puoli joka loppujen lopuksi merkitsee enemmän! Paljon just nyt on perseestä mutta ei onneksi kaikki❤

5. Oletteko valinneet tytölle jo nimen?
- Pienestä pitäen olen hyvin itsekkäästi päättänyt lapselleni nimen ja sen monen rautalangan väännön jälkeen tyttäremme tulee saamaan 😉 Hänelle tulee 2 nimeä, joista toisella on minulle hyvin hyvin paljon tunnearvoa❤ En enempää paljasta mutta sukunimeksi tulee mieheni sukunimi, Boxström.

6.  Oletteko valinneet kummit hänelle?
- Olemme. Jotkut valinnat olivat meille hyvin päivänselviä ja jotkut tarvitsivat vähän miettimistä. Koska itselläni on monta kummia josta ainoastaan yksi pitää yhteyttä, oli minulle tärkeää valita tyttärellemme sellaiset kummit jotka vastoinkäymisitä huolimatta pysyvät hänen rinnallaan.  En voi luvata tätä hänelle mutta olemme ainakin yrittänyt valita parhaat mahdolliset ihmiset😊 Valitsimme parhaan ystäväni, lähimmän serkkuni ja pari omaa ja mieheni ystävää❤

7. Miten parisuhteenne voi?
- Meidän parisuhde on tietenkin ottanut pari kolhua matkan varrella, mutta ei onneksi mitään mitä ei rakkaudella voisi korjata❤ Alussa tietenkin pelotti että hän lähtee kun sai tietää raskaudesta, mutta tuossa vieressä hän vielä on! Ja asian vahvisti myös kuinka hän otti tyttömme huonot uutiset ja kuinka hän jo ennen minua oli päättänyt pitää lapsen ja tehdä hänen eteen kaikkensa! Tom on hyvin kiltti ja ollut paras tuki tilanteessa kuin tilanteessa. Kaiken pahankin keskellä tarvii oman miehen ja hänen hömpät juttunsa, ihmeelliset vitsit ja ne rakastavat halit❤ Rakkautta❤

9kuukautta joista noin 90% on ollut aika rankkaa... Monet ystävät jotka jäivät vanhaan elämään, monet riidat rakkaimpieni kanssa, monet mökötykset ja vihanpuuskaukset, monet itkut mutta sitä enemmän rakkautta. Onneksi meillä on iso tukiverkosto❤ Ja siitä meidän perhe on hyvin kiitollinen ja onnekas❤❤