Rakenneultra oli aluksi mielestäni ihana kokemus jossa voin nähdä tytön sormet ja varpaat. Saisin nähdä liikkeitä ja eleitä. Joka kerta kun näin tytön elossa oli sydäntä lämmittävä hetki. Mutta paikanpäällä olin heti toista mieltä. Tutkimushuone oli täynnä hoitajia ja opiskelijoita, ihmisiä juoksi edestakaisin huoneessa ja huoneesta. Valot olivat suljettuina ja hoitajat vihaisen ja stressaantuneen näköisiä. Hoitaja sanoi tytön luiden olevan pitkiä ja hienorakenteisiä. Voi miten ihanalta se kuulostikaan. Tarkoittaako se että hänestä tulee pitkä tyttö?
Hetken päästä hoitaja soittaa sydänlääkärille. Mies tulee sisään ja tervehtii kohteliaasti jonka jälkeen hän painaa ja väntää vatsani mustelmille. Vauva ei kääntynyt kuitenkaan. Hiljaisena hän tutki ja väänsi ja kuvasi ja mittasi. Hän sanoi ettei pysty näkemään sydäntä kunnolla ja että vasemman puolen sydänlohko olisi ehkä pienempi. Ruudulla välkkyi sinisiä ja punaisia täpliä ja välillä keltaisiakin. Mitä se tarkoittaa? En silloin kovemmin sitä jäänyt miettimään. Sain ajan Lasten kliniikalle jossa kardeologi voi tarkemmin katsoa sydäntä. En sitäkään miettinyt sen enempää, kai se on normaalia. No eipä ollutkaan... Miksei kukaan kertonut mitä se tarkoittaa? En vielä tänäkään päivänä usko että syy oli huono näkyvyys sydämmeen...
Kun viikonpäästä saavuin Lasten kliniikalle, olin yksin, vanhempani oli Lapissa ja avopuoliso töissä. En uskonut tarvitsevani tukea enemmän kun koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti